Israelissa asuva litvakkikirjailija Grigory Kanovitš 90 vuotta.

Viime kesäkuun 18. päivä Israelissa asuva liettuanjuutalainen (litvakki) kirjailija Grigori Kanovitš täytti 90 vuotta.Venäjäksi proosatuotantonsa kirjoittanut ja myös menestyksekkäitä näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia tehnyt, Grigory (Hirsh) Kanovitš, liettuaksi Grigorijus Kanovičius,on kuvannut vuonna 1960 julkaistusta ensimmäisestä romaanistaan alkaen Liettuan sotaa ja holokaustiaedeltänyttä juutalaiselämää. Hänen tuotantoaan on käännetty liettuan ohella ainakin 12 kielelle ja häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä juutalaisen maailman kuvaajista. Kanovitš on todennut, että hän on juutalainen kirjailija, vaikka kirjoittaa venäjäksi menetettyään jiddišin kielen toisen maailmansodan jälkeen.

Kirjailija on kotoisin Kaunasin lähellä sijaitsevasta Jonavasta, joka kesään 1941 ja juutalaisten kansanmurhaan saakka oli valtaosin juutalaisten asuttama pikkukaupunki, shtethl. Räätälin poika kävi jiddišinkielistä koulua. Kesällä 1940 Neuvostoliitto miehitti Liettuan ja seuraavana kesänä 22. kesäkuuta 1941 Hitlerin Saksan joukot vyöryivät yli rajan ja alkoivat juutalaisten joukkomurhat, joihin liettualaiset vapaaehtoiset osallistuivat. Kanovitšin perheen onnistui paeta Latvian kautta Venäjälle ja viimein Neuvostoliiton Keski-Aasiaan jossa Grigory jatkoi opintojaan venäjänkielisessä koulussa.

Toisen maailmansodan jälkeen perhe muutti Vilnaan. Grigory Kanovitš valmistui Vilnan yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden tiedekunnasta 1950-luvun puolivälissä ja debytoi runoilijana. Juutalanen elämä ei ollut Neuvostoliitossa suosiossa oleva kirjallisuuden aihe. Vaikka Neuvosto-Liettuaan heijastuivat 1940-luvun lopun ja 1950-luvun alun antisionismin nimessä toteutettu antisemitistinen kampanja, joka toistui 1960-luvun lopulla, Liettua oli suhteellisen vapaamielinen tasavalta. Vilnassa kehittyi juutalainen kulttuurielämä neuvostovaltakunnassa ainutlaatuisella tavalla. Myös juutalaisten muutto Israeliin oli 1960- ja 1970- luvulla oli laajempaa Liettuasta kuin muista neuvostotasavalloista.´Siksi muualta Neuvostoliitosta muutti juutalaisia Liettuaan.

Kanovitš kertoo, että hänen kirjojaan julkaistiin vain Vilnassa ja pienet painokset levisivät Venäjälle lähes maanalaisena kirjallisuutena. Vasta Mihail Gorbatšovin noustua puoluejohtajaksi ja alettua perestroikansa 1980-luvun puolivälissä juutalaiskirjailijan oli mahdollista löytää kustantaja Moskovasta. Kanovitš osallistui Liettuan Sąjūdis- itsenäisyysliikkeeseen ja hänet valittiin ensimmäisissä vapaissa vaaleissa1990 parlamenttiin, joka antoi itsenäisyyden palauttamisjulistuksen 11. maaliskuuta 1990. Kirjailija osallistui myös Liettuanjuutalaisen kulttuuriyhdistyksen perustamiseen ja toimi sen puheenjohtajana 1989-1993. Juutalaisten laaja muutto Israeliin,joka jatkui itsenäistymisen jälkeen, sai Kanovitšin lähtemään 1993 muiden perässä. Syynä oli, että hän kirjailijana kaipasi eläväää yhteyttä lukijoihinsa.

Kanovitšin viimeinen, osin omaelämäkerrallinen romaani vanhemmistaan ja shtetlistään Jonavasta Liettuassa ennen sotaa ja dramaattisesta paosta Venäjälle kesällä 1941 ilmestyi Moskovassa 2013. Teos on käännetty saksaksi Kadisch für mein Schtetl(2015) ja englanniksi Shtetl Love Song (2018). Liettuassa Kanovitš sai taiteen ja kulttuurin valtionpalkinnon 2014.
On syytä lopuksi poimia esiin kesään 1941 ja kuvitteelliseen liettualaiseen pikkukaupunkiin sijoittuva romaani Pirunpeli, saksaksi Die Freuden des Teufels (2017) ja englanniksi Devilspel (2019). Tarinassa päähenkilöinä on sekä juutalaisia että liettualaisia, jotka ennen muodostivat kaupunkiyhteisön. Nyt tuo yhteisö on repeytynyt. Yhdet ovat kuoleman omia, josta joillekin tarjotaan pelastusta kovalla hintaa. Toiset osallistuvat surmiin tai ovat sivustaseuraajia. Kuten Kanovitšilla aina, mukana dramaattisessa kertomuksessa on filosofinen ja metafyysinen taso. Olisi tärkeää saada Kanovitšin vaikuttava ja erilainen holokaustiromaani suomeksi.

Aulis Kallio