Tuesday, January 20, 2015

Myös katolinen Suomi olisi voinut menestyä



Markku Ojanen ( AL 19.1) esitti, että Suomen suotuisa kehitys olisi ollut  
riippuvainen protestanttisesta kirkosta. Tähän haluan huomauttaa pari asiaa.

Ensinnäkin protestanttinen kirkko, joka tänne syntyi hallitsijan väkivallan ja 
joidenkin kulttuurivallankumouksellisten manipulaation tuloksena, oli ja on vain 
kalpea  aavistus Suomen kristillisen elämän alkuvaiheen vuosisataisesta 
katolisesta moniulotteisuudesta ja rikkaudesta.  Katolisena aikana Suomi 
liitettiin Eurooppaan. Tuona aikana syntyivät koulut ja sairaalat. Turun piispat 
ja tuomiokapitulin jäsenet olivat opiskelleet Euroopan yliopistoissa. 
Tampereella on jälleen mahdollisuus tutustua katoliseen aikaan, kun 
Vapriikissa tämän kuun lopussa avautuu näyttely suomalaisten 
pyhiinvaelluksista keskiajalla.

 Toisekseen on aivan perusteltua ajatella, että mikäli katolinen kirkko olisi 
saanut keskeytymättä vaikuttaa Suomessa, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen 
kehitys olisi ollut yhtä suotuisaa. Meidän lähin katolinen naapurimme on 
Liettua, jossa katolinen kirkko vaikutti kirjallisen kulttuurin syntyyn ihan siinä 
missä luterilainen kirkko Suomessa. Liettuassa katolinen papisto oli 1800-luvun 
kansallisen herätyksen etujoukkona paljon Suomea vaikeammassa tilanteessa  
ja veti mukanaan talonpoikaisväestön. Saksa, jossa puolet väestöstä on 
katolilaisia, on esimerkki siitä, miten katolisuus ei ole ollut este modernin 
hyvinvointivaltion kehittymiseen. Päinvastoin, Saksan Liittotasavallan ensimmäinen ja pitkäaikainen liittokansleri oli katolinen Konrad Adenauer, jonka CDU-CSU-puolue pitkälti nojasi katoliseen yhteiskunnalliseen opetukseen.

Entä olisiko  katolinen kirkko voinut vaikuttaa niin, että kehitys olisi ollut täällä 
vielä parempaa kuin se on ollut? Ainakin kahdessa kohtaa on syytä uumoilla 
näin. Luterilainen kirkko alistettiin Ruotsissa - Suomi mukaan lukien -  valtion 
ideologiseksi vahtikoiraksi. Valtosta riippumaton katolinen kirkko olisi voinut 
tuoda  moniarvoisuutta valtiokeskeiseen yhteiskuntamalliin. Ahdistus ei olisi  
kenties ollut niin suomalaista  kulttuuria leimaava ilmiö, jos täällä olisi vallinnut 
katolinen positiivinen ja elämänmyönteinen ihmiskäsitys, eikä luterilainen 
depressiivisen negatiivinen ihmiskäsitys.