Markku
Ojanen ( AL
19.1) esitti, että Suomen suotuisa kehitys olisi ollut
riippuvainen
protestanttisesta kirkosta. Tähän haluan huomauttaa pari asiaa.
Ensinnäkin protestanttinen kirkko, joka tänne syntyi hallitsijan
väkivallan ja
joidenkin kulttuurivallankumouksellisten manipulaation
tuloksena, oli ja on vain
kalpea aavistus Suomen kristillisen elämän
alkuvaiheen vuosisataisesta
katolisesta moniulotteisuudesta ja
rikkaudesta. Katolisena aikana Suomi
liitettiin Eurooppaan.
Tuona aikana syntyivät koulut ja sairaalat. Turun piispat
ja
tuomiokapitulin jäsenet olivat opiskelleet Euroopan yliopistoissa.
Tampereella on jälleen mahdollisuus tutustua katoliseen aikaan, kun
Vapriikissa tämän kuun lopussa avautuu näyttely suomalaisten
pyhiinvaelluksista keskiajalla.
Toisekseen on aivan
perusteltua ajatella, että mikäli katolinen kirkko olisi
saanut
keskeytymättä vaikuttaa Suomessa, yhteiskunnallinen ja kulttuurinen
kehitys olisi ollut yhtä suotuisaa. Meidän lähin katolinen
naapurimme on
Liettua, jossa katolinen kirkko vaikutti kirjallisen
kulttuurin syntyyn ihan siinä
missä luterilainen kirkko Suomessa. Liettuassa katolinen papisto oli 1800-luvun
kansallisen herätyksen etujoukkona paljon Suomea vaikeammassa tilanteessa
ja veti mukanaan talonpoikaisväestön. Saksa, jossa
puolet väestöstä on
katolilaisia, on esimerkki siitä, miten
katolisuus ei ole ollut este modernin
hyvinvointivaltion
kehittymiseen. Päinvastoin, Saksan Liittotasavallan ensimmäinen ja pitkäaikainen liittokansleri oli katolinen Konrad Adenauer, jonka CDU-CSU-puolue pitkälti nojasi katoliseen yhteiskunnalliseen opetukseen.
Entä olisiko katolinen kirkko voinut vaikuttaa niin,
että kehitys olisi ollut täällä
vielä parempaa kuin se on ollut?
Ainakin kahdessa kohtaa on syytä uumoilla
näin. Luterilainen kirkko
alistettiin Ruotsissa - Suomi mukaan lukien - valtion
ideologiseksi
vahtikoiraksi. Valtosta riippumaton katolinen kirkko olisi voinut
tuoda moniarvoisuutta valtiokeskeiseen yhteiskuntamalliin. Ahdistus
ei olisi
kenties ollut niin suomalaista kulttuuria leimaava ilmiö,
jos täällä olisi vallinnut
katolinen positiivinen ja
elämänmyönteinen ihmiskäsitys, eikä luterilainen
depressiivisen
negatiivinen ihmiskäsitys.
