Monday, September 09, 2013

Salvador Allende - vasemmistoikonista kriittisesti

Syyskuun 11. päivänä tulee kuluneeksi 40 vuotta Chilen sotilasvallankaappauksesta, joka syrjäytti sosialistipresidentti Salvador Allenden. Presidentinpalatsiin saarrettu Allende teki itsemurhan Kuuban diktaattori Fidel Castron lahjoittamalla AK-47 rynnäkkökiväärillä.

Allendesta tuli kautta maailman vasemmistoikoni ja kenraali Augusto Pinochetin sotilashallituksen selvitystä itsemurhasta epäiltiin. Chilen oikeuslaitos on kuitenkin vuosi sitten pannut virallisella tasolla pisteen presidentin kuolinsyystä käydylle keskustelulle kansainvälisen asiantuntijaryhmän tekemän ruumiinavauksen pohjalta.

Salvador Allendea luonnehdittiin vasemmistopiireissä aikanaan - ja luonnehditaan yhä - presidentiksi, joka halusi johtaa maansa demokraattisesti sosialismiin. Niinpä sotilaskaappauksen vuosipäivänä Helsingissä Suomi-Chile-seura järjestää nostalgisen konsertin "Mitä he mahtoivat oudolle linnulle?", jossa tervetuliaissanat lausuu presidentti Tarja Halonen. Eikö kuitenkin näin 40 vuotta jälkikäteen voitaisi purkaa Allende-myyttiä? Hän oli lopultakin omavaltainen ja taitamaton johtaja, joka vei maansa katastrofiin.

Syksyllä 1970 järjestetyssä presidentinvaalissa yhtyneen vasemmiston ehdokkaana ollut Allende sai 36,2%:n kannatuksen ja kongressi vahvisti hänen valintansa. Kolmannes kansasta takanaan uusi presidentti ryhtyi ajamaan radikaalia ohjelmaansa ”Chilen tie sosialismiin”, joka vei maan taloudelliseen perikatoon ja sisällissodan partaalle äärivasemmiston ja -oikeiston aseistautuessa kilvan. Vasemmistolla on tapana vierittää syytä Allenden hallituksen epäonnistumisesta Yhdysvalloille, joka kieltämättä lisäsi muttei aiheuttanut Chilen taloudellista syöksykierrettä.( Jonatham Haslam, The Nixon Administration and the Death of Allende`s Chile: A Case of Assisted Suicide. New York/London, 2005) .

Jotkut Allenden uudistukset, kuten kuparin kansallistaminen ja maauudistus, oli aloitettu asteittain ja neuvotellen jo hänen edeltäjänsä kristillisdemokraatti Eduardo Freyn kaudella. Allenden tapa lähestyä asioita oli sanelu ja äkkitoteutus. Alkuvuodesta 1973 järjestetyissä parlamenttivaaleissa vasemmisto sai alle puolet äänistä, mutta presidentin valtaoikeuksia äärimmilleen venyttäen Allende jatkoi kongressin enemmistön vastustamaa linjaansa.

Paljon on kirjoitettu Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n osuudesta Allenden horjuttamisessa ja viimein kaatamisessa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että nykytiedon valossa Allende oli 1960-luvun alusta Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n luottohenkilö ( koodinimi Johtaja), joka sai merkittävää rahoitusta Moskovasta myös presidentinvaalissa 1970 ja sen jälkeen.( Christopher Andrew, Vasili Mitrokhin: The World Was Going Our Way. The KGB and the Battle for the Third World, New York 2005). Neuvostoliitto ei kuitenkaan orastavan liennytyksen oloissa ollut valmis sijoittamaan Chilen epävakaaseen vasemmistohallintoon samaa vertaa kuin Kuubaan. Sen sijaan Castro oli Allenden lähin liittolainen ja Chilen presidentin henkikaarti koostui osin Kuuban turvallisuuspalvelun miehistä.

Elokuun lopulla 1973 Chilen kongressin enemmistö (Kansallispuolue ja Kristillisdemokraatit) hyväksyi kannanoton, jossa Allendea syytettiin perustuslain rikkomisesta ja pyrkimyksestä luoda totalitaarinen valtio. Se esitti myös epäsuorasti avunpyynnön armeijalle. Kenraalien vastaus tuli 11. syyskuuta. Se merkitsi veristä ja pitkää diktatuuria, mutta myös taloudellista tervehdyttämistä. Kupari pysyi kansallistettuna. Kenraali Pinochet luopui Chilen johdosta vasta samoihin aikoihin, kun Berliinin muuri murtui ja Allendea tukeneen itäblokin sosialistinen systeemi katosi.

Wednesday, July 17, 2013

Arvio Roger Älmebergin Franco-elämäkerrasta

Espanjan johtaja Francisco Franco Bahamonda (1892-1975) oli modernin Euroopan pitkäaikaisin diktaattori ja hyvin menestyksekäs sellainen. Espanjan sisällissodan kansallisten joukkojen generalissimus, valtionjohtaja ja ainoan laillisen puolueen Falangen  ”el Caudillo” julisti 1. huhtikuuta 1939 sisällissodan päättyneeksi hänen voittoonsa. Hän pysyi vallassa kuolemaansa 20. marraskuuta 1975 saakka. Vaikka sisällissota ja Francon valtakausi yhä puhuttavat ja jakavat espanjalaisia, muualla Euroopassa Franco ja Francon aika ovat jääneet aikalailla tuntemattomiksi. Roger Älmebergin viime vuonna Ruotsissa ilmestynyt Franco -elämäkerta tuo kaivattua lisätietoa. Diktaattorin vaiheiden kautta se avaa lukijalle Espanjan koko 1900-luvun historian. Historian avulla Älmeberg myös selittää, miten Francon diktatuuri oli mahdollinen. Ruotsin yleisradioyhtiössä pitkän toimittajan ja johtajan uran tehnyt tietokirjailija tuo kiinnostavasti esille myös Espanjan yhteydet Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin.

http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=3377

Monday, March 04, 2013

SDP mielivaltainen omantunnon asioissa


Kansanedustajat Hanna Tainio ja Ilkka Kantola kirjoittivat Aamulehden mielipidesivulla 4.3 aborttilakiin kaavailtua omantunnonpykälää vastaan. Mielenkiintoista on demarien mielivaltainen suhtautuminen siihen milloin omantunnon vapaus on huomioitava ja milloin hylättävä. Puolue oli esimerkiksi toteuttamassa siviilipalvelua vaihtoehtona asepalvelulle, koska kerään ei saa pakottaa vastoin omaatuntoaan "opettelemaan tappamista". Abortin teossa kysymys on syntymättömän lapsen surmasta, mutta siitä  demareiden mukaan ei saisikaan lääkäri tai hoitaja kieltäytyä omantunnon syistä. Tosin sama eettinen epäjohdonmukaisuus vaivaa muitakin puolueita. Niinpä vain Suomi ja Ruotsi ovat niin totalitaarisia maita länsimaailmassa, että kieltävät terveydenhoitohenkilökunnan omantunnon vapauden.
  Tainion ja Kantolan huolen kyllä ymmärtää. Jos hyväksytään periaate, että lääkäreillä ja hoitajilla on oikeus olla tekemättä aborttia, niin ehkä vielä moraalisesti herkät nuoret ihmiset alkavat ajatella, että surma se on myös laillistettu surma. Kriittisen ajattelun viriäminen on  uhka kuoleman kulttuurille. Lopuksi  Tainio ja Kantola suorastaan halventavasti viittaavat niihin terveydenhuollon työntekijöihin, jotka"eivät halua tahria käsiään". Näin valtajärjestelmän edustajat aina suhtautuvat moraalisiin toisinajattelijoihin.

Aulis Kallio
Vapaa toimittaja, tietokirjailija
Tampere

Julkaistu Aamulehden mielipidesivulla 7/3 2013.