Tänä syksynä autuas isä Jerzy Popiełuszko täyttäisi 70 vuotta. Mutta peloton puolalainen uskon ja totuuden puolustaja ei ehtinyt kuin 37-vuoden ikään, sillä Puolan kommunistisen turvallisuuspalvelu SB:n virkailijat murhasivat hänet 1984. Popiełuszkon muisto kuitenkin elää, hänen autuaaksi julistamisensa messuun kokoontui Varsovassa 350 000 ihmistä kesäkuun 6. päivä 2010. Autuaan isä Jerzyn haudalla Pyhän Stanislaus Kostkan kirkon alueella on käynyt liki kaksikymmentä miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Lokakuussa 2013 Varsovan arkkipiispa, kardinaali Kazimierz Nycz ilmoitti, että Ranskassa on tapahtunut isä Jerzyyn välitykseen liittyvä vahvistettu ihme, jonka nojalla voidaan odottaa hänen julistamistaan pyhäksi. Créteilin hiippakunnan tutikimusprosessi kesti syyskuusta 2014- syyskuuhun 2015, jonka jälkeen asia lähetettiin Vatikaaniin Pyhäksi julistamisen kongregaatioon.
Jerzy Popiełuszko syntyi 14. syyskuuta 1947 talonpoikaisperheeseen Podlasian alueella Koillis-Puolassa uuden Neuvostoliiton rajan tuntumassa. Hänen kotikylästään Okupysta, neljän kilometrin päässä pienestä Suchowolan kaupungista, saattoi nähdä rajan. Jerzyn vanhemmat Marianna ja Wlałysław olivat työteliäitä ja uskovia ihmisiä, jotka kasvattivat viittä lastaan joista yksi tytär kuoli pienenä. Myöhemmin äiti muisteli, että hento ja sairaalloinen Jerzy oli nopein oppimaan uskonasiat. Isä kertoi, että 4-vuotias Jerzy oli sisarensa arkun äärellä sanonut tahtovansa papiksi, jotta voisi aina rukoilla tämän puolesta. Myöhemmin kun Jerzy kävi koulua Suchowolassa, hän osallistui joka päivä aamumessuun messupalvelijana. Jo nuorena Jerzy päätti lähteä pappisuralle vaikka kotiseurakunnan kirkkoherra piti häntä fyysisesti liian heikkona papin työhön.
Jerzy aloitti opinnot Varsovan pappisseminaarissa 1965 ja hänet vihittiin 1972 papiksi. Seminaarikaikana hän joutui asepalvelukseen, josta seminaarilaiset oli yleensä vapautettu. Häntä simputettiin ja suljettiin arestiin mielivaltaisesti kiusantekona uskonsa takia. Armeija-aikana Jerzyn terveydentila heikkeni, mutta samalla hän karaistui puolustamaan uskoaan hallinnon edessä.
Isä Jerzy toimi pappina eri seurakunnissa ennen nimitystään Varsovan Żoliborzin alueella sijaitsevan Pyhän Stanislaus Kostkan kirkon residenssipapiksi. Hän toimi myös koko Varsovan terveydenhoitohenkilökunnan kappalaisena. Isä Jerzyn terveys oli huono ja häneltä edellytettiin vain puolipäivätoimista viranhoitoa.
Vuonna 1978 puolalainen kardinaali Karol Wojtyla valittiin paaviksi ja otti nimen Johannes Paavali II. Hänen vieraiunsa synnyinmaaassaan kesällä 1979 sai liikkeelle miljoonia puolalaisia ja vierailu osoitti että kommunistinen hallinto oli täysin epäonnistunut ateistisen ideologiansa pakkosyötössä.
Elokuussa 1980 Puolan työväestö aloitti Gdanskin Leninin telakan johdolla yleislakon, joka pakotti viranomaiset tunnustamaan vapaan ammattiyhdistysliikkeen. Syntyi Lech Wałesan johtama NSZZ Solidarność, johon ennen pitkää järjestäytyi 10 miljoonaa ihmistä. Elokuussa myös Varsovan työläiset Huta Warzawan terästehtailla menivät lakkoon ja valtasivat tehtaansa. Työläisten lähetystö pyysi Puolan kirkon primakselta Stefan Wyszyńskiltä pappia, joka voisi toimittaa tehtaassa sunnuntaimessun. Valinta päätyi isä Jerzyyn, joka saavutti työläisten kunnioituksen toimessaan. Myöhemmin hän totesi, että 30 vuotta kirkko on koputtanut Huta Warszawan portilla päästäkseen toimimaan siellä. Nyt työläiset kutsuivat kirkon sisään.
Kommunisteille elokuun 1980 Gdańskin sopimus oli vain taktinen vetäytyminen ja joulukuun 13. päivä 1981 pääministerinä ja puoluejohtajana toiminut kenraali Wojciech Jaruzelski julisti maahan sotatilan, jonka yhteydessä Solidarność ja muut riippumattomat järjestöt kiellettiin, kymmeniä ihmisiä surmattiin ja tuhansia vangittiin. Jerzy Popiełuszkon yhteys työläisiin säilyi ja seuraavina vuosina hän osallistui ainoana pappina vangittujen oikeudenkäynteihin yhdessä heidän perheidensä kanssa.
Kevättalvella 1982 isä Jerzy aloitti Pyhän S. Kostkan kirkossa kuukauden viimeisenä sunnuntaina "messun isänmaalle", joista parin vuoden aikana tuli tunnettuja kautta Puolan. Äännitteet messussta levisivät C-kasettikopioina ympäri maata ja maanalainen lehdistö julkaisi rohkean papin saarnat. Radio Free Europe välitti isä Jerzyn saarnat lähetyksessään. Messuun osallistuva tuhatlukuinen yleisö täytti kirkon edessä olevan aukion, jolle saarnat välitettiin kovaäänisillä. Kirkkoaluetta saartoivat mellakapoliisi ZOMO:n rivistöt, jotka messujen jälkeen terrorisoivat seurakuntalaisia provosoiden turhaan melllakoita.
Karismaattisen papin saarnat ylläpitivät yhteiskunnan uskoa ja toivoa vaikeina aikoina. Hänen karismansa ei tullut loistavasta tyylistä ja hyvitsä puhelahjoista. Isä Popiełuszko oli olemukseltaan vaatimaton mies, joka saarnasi hiljaisella ja jopa monotonisella äänellä. Hänen sanojensa voima oli siinä, että ne totuudellisuudessaan koskettivat kuulijoita. Muiden tärkeiden yhteiskunnan eettisten kysysmysten joukossa Isä Jerzy nosti esille abortin. Häntä pidetään ehkä merkittävimpänä elämää puolustavan liikkeen julistajana Puolassa omana aikanaan.
Suoran haasteen väkivaltakoneistokoneistolle isä Jerzy esitti järjestäessään suuret hautajaiset 19. toukokuuta 1983 poliisikuulustelussa saamiinsa vammoihin kuolleelle 18-vuotiaalle lukiolaiselle Grzegorz Przemykille. Kymmenien tuhansien ihmisten hiljainen surusaatto vaelsi Varsovan halki Pyhän S. Kostkan kirkkoon, jossa piispa kahdenkymmenen papin kanssa vietti nuorukaisen hautajaismessun. Huolimatta Przemykin tapauksen saamasta huomiosta, oikeus vapautti nuorukaisen pahoinpitelystä syytetyt poliisit. Myöhemmin moni sai aiheen sanoa, että jos Przemykin jutussa poliisit olisi tuomittu, ehkä Popieluszkon murha olisi jäänyt tekemättä.
Kommunistihallinto yritti vaientaa kiusalliseksi koetun papin monin tavoin. Isä Jerzy joutui toistuvasti pidätetyksi ja häntä vastaan tekaistiin jopa syytteet aseiden ja räjähteiden hallussapidosta. Hänet kuitenkin armahdettiin. Väkivaltaisten hyökkäysten tähden isä Jerzyn asuntoa kirkon aluella vartioivat öisin terästyöläisten asettamat vahdit. Kirkko pysyi lujana hänen takanaan, sillä puolalaissyntyinen paavi Johannes Paavali II oli henkilökohtaisesti määrännyt uuden primaksen Józef Glembin puolustamaan häntä. Tilanteen käydessä uhkaavaksi fyysisten hyökkäysten jälkeen kirkon johdossa virisi ajatuksia, että isä Jerzy lähetetään joksikin aikaa Roomaan opiskelemaan, mutta hän itse ei hyväksynyt vapaaehtoista maanpakoa.
Vaikka isä Popiełuszko olikin aina julkisuudessa rohkea, avulias ja ystävällinen henkilö, päiväkirjassaan hän kirjoitti väsymyksestään suuren työmäärän ja vastuun kantamisessa, ja myös inhimillisestä pelostaan.
Sisäministeriön Varsovan osaston vinkistä sisäministeriön kirkon valvonnasta vastaavan neljännen osaston apulaispäällikkö eversti Adam Pietruszko ja Popieluszkon tapausta käsittelevän sektion päällikkö kapteeni Grzegorz Piotrowski sopivat, että jälkimmäinen kokoaa ryhmän joka surmaa Popiełuszkon. Piotrowski otti kuolemanpartioon mukaan saman organisaation luutnantit Leszek Pękalan ja Waldemar Chmielewskin. He totesivat, että kirkon alueella ei voi järjestää salamurhaa työläisvartijoiden takia. Mutta tilaisuus löytyisi isä Jerzyn lukuisilla matkoilla eri puolille maata.
Ensimmäinen murhayritys, joka oli naamioitu liikenneonnettomuudeksi 13. elokuuta 1984 Gdańskin tiellä, kolmikolta epäonnistui. Tuolloin isä Jerzy oli palaamassa Gdańskin Pyhän Birgitan kirkosta tilaisuudesta, jossa Solidaarisuus-liike nimitti hänet ja Lenin-telakan työläisten rippi-isän Henryk Jankowskin työläisten kappalaisiksi. Lokakuun 19. päivän iltana turvallisuuspoliisin miehet sieppasivat Popiełuszkon ja hänen autonkuljettajansa Waldemar Chrotowskin heidän ajaessaan Bydgoszczissa vietetyn messun jälkeen takaisin Varsovaan. Chrotowskin onnistui paeta kaappaajilta pahoin loukkaantuneena ja hänen todistuksensa ansiosta saatiin tietää mitä oli tapahtunut.
Isä Popiełuszkoa turvallisuuspoliisin miehet, erityisesti kapteeni Piotrowski, pahoinpitelivät julmasti useaan otteeseen. Pappi oli sidottu niin että koukussa olevista jaloista johti köysi hänen kaulansa ympäri. Kun hän tuskissaan ojensi jalkoja, silmukka kaulan ympärillä kiristyi. Kuristuminen todettiin myöhemmin kuolinsyyksi. Włoclavekin lähellä Veikselin Piotrowski ja hänen rikostoverinsa upottivat ruumiin veteen.
Kirkko reagoi isä Jerzy Popiełuszkon sieppaukseen vaatimalla viranomaisia etsimään hänet. Koko Puola rukoili papin löytymisen puolesta. Myös kansainvälinen media seurasi tapahtumia tiiviisti. Papin ruumis löydettiin 30. lokakuuta yhden murhaan osallisen näytettyä hänen upottamispaikkansa. Popiełuszkon hautajaisiin 3. marraskuuta osallistui 400 000 puolalaista ja kasvavan sisäisen ja ulkoisen painostuksen edessä Puolan viranomaisten oli pakko selvittää juttu.
Eversti Pietruszka ja hänen kolme alaistaan tuomittiin 1985 pitkiin vankeusrangaistuksiin, jotka korkein oikeus myöhemmin lievensi. Jutun yhteydessä kävi ilmi turvallisuuspoliisin työtapa ”likaisissa operaatioissa”: mitään asiakirjoja ei oltu tehty, kaikki oli sovittu suullisesti. Oikeusistunto oli farssi, josssa tuomari ja syyttäjä tekivät parhaansa, että myös murhan uhrin mainetta mustattiin. Samalla he koettivat estää, ettei jutussa syntyneet epäilyt korkeamman tahon kanssarikollisista saisi liikaa huomiota. Joka tapauksessa Popiełuszkon murhaoikeudenkäynti oli ainutlaatuinen tapaus kommunistisen Puolan ja koko itäblokin historiassa. Ensimmäisen kerran salaisen poliisin miehet joutuivat oikeuteen kansalaiseen kohdistuneesta rikoksesta.
Solidarność- liikeen ja kommunistihallinnon pyöreän pöydän neuvotteluissa 1989 sovittiin Puolan asteittaisesta siirtymisestä demokratiaan. Vapaassa Puolassa on kaksi kertaa käyty oikeutta neljännen osaston päällikköä kenraali Zenon Płatekia ja koko turvallisuuspalvelun päällikköä kenraali Władysław Ciastońia vastaan osallisuudesta Popiełuszkon murhaan, mutta riittävää näyttöä heidän osallisuudestaan ei ole löydetty.
Lopuksi henkilökohtainen muisto. Keväällä 1987 osallistuin Vapaus ja rauha-liikkeen, " Solidaarisuuden lasten", järjestämään virallisesti laittomaan kansainväliseen seminaariin Varsovassa Zytnia-kadun kirkossa. Tapahtuman päättyi käyntiin isä Jerzy Popiełuszkon haudalla. Kirkossa oli meneillään messu ja se välitettiin kovaäänisillä myös ulkona oleville. En ollut katolilainen tuolloin, mutta minuun teki syvän vaikutuksen, kun puolalalaiset nuoret polvistuivat haudan äärellä. Se oli ensi kosketukseni elävään katoliseen uskoon.
Aulis Kallio
Kirjallisuutta:
Brien, Bernard: Jerzy Popieluszko. La vérite contre le totalitarisme. Le témoin de son miracle raconte, Artège 2016
Popieluszko, Jerzy: Rèperes spirituels, MAME 2016h
Ruane, Kevin: To Kill A Priest. The Murder of Father Popiełuszko And The Fall of Communism. Gibson Square 2004
Sikorska, Grazyna: A Martyr For The Truth. Jerzy Popiełuszko. Collins, Fount PaperBacks 1985
Teksti julkaistu katolisen hiippakuntalehti Fideksen numerossa 9/2017
No comments:
Post a Comment