Artturi Leinonen. Johannes Jussoila

Katolilaisten keskusteluryhmässä sain vinkin Pohjanmaan patriootti Artturi Leinosen (1888-1963)  romaanista "Johannes Jussoila" ja innostuin ehkä vähän liikaakin. Teoksen luettuani voin vain todeta että kirja on kyllä mielenkiintoinen
romaani lukea raumalaissyntyisen katolisen marttyyrin vaiheista, mutta siinä katolisesta kirkosta (jota juonittelevat  jesuiitat luotsaavat) tehdään osittain luterilaisen perinteisen viholliskuvan mukainen karikatyyri. Tai pikemminkin kirkon kuva on kaksijakoinen.

Lue enemmän blogista Ota ja lue 

 http://otajalue.blogspot.fi/

Isäni muistokirjoitus- Kaupungin rakentaja on poissa

Kirvesmies Paavo Kallio poistui keskuudestamme lokakuun puolivälissä 87-vuotiaana. Hän teki pitkän  päivätyön Uudenkaupungin rakentamisessa 1960-luvulta 1990-luvulle eri rakennusliikkeiden palveluksessa. Viimeisinä työvuosina kaupungilla hän osallistui myös vanhojen rakennusten korjaamiseen ja saneeraamiseen.

Karstulan Vastingin kylässä syntynyt Paavo vihkiytyi rakentamisen saloihin isänsä opissa. Hänestä kasvoi ammatistaan ylpeä taitaja, johon luotettiin ja joka itse luotti itseensä. Avioliitto kansakoulunopettajan kanssa merkitsi Paavolle muuttoa pois kotitanhuvilta. Vuonna 1968 perhe, johon kuului neljä poikaa, muutti Uuteenkaupunkiin. Ugin rakennustyömaat olivat Paavolle tuttuja jo ennen muuttoa. 

Paavo oli raitis ja perhesuuntautunut mies. Hän hoiti poikiaan lapsena kotona ja teki kotitaloustöitä kauan ennen kuin miesten kotitöistä alettiin julkisuudessa keskustella. Vaimon sairauden tähden hän jäi eläkkeelle tätä hoitamaan pari vuotta ennen kuin olisi ollut määräaika. Poikiaan Paavo opasti ja tuki tarvittaessa loppuvuosiin saakka.

 Kirjat olivat nuoruudesta lähtien Paavolle tärkeitä, ja hän oli ahkera kirjaston asiakas kunnes näköongelmat veivät lukuilon. Musiikki kuului Paavon elämään siitä pitäen kun hän nuoruusvuosina soitti kaksirivistä nurkkatansseissa. Kotona oli aina soittimia: kantele, mandoliini ja vanhemmalla iällä harmonikka. Tanssiminen oli hänen sydäntään lähellä ja hän oli taitava tarinankertoja.

Paavo valotti aikanaan omaan elämänfilosofiaansa teini-ikäiselle pojalleen: " En tiedä Jumalasta, mutta jokaisen ihmisen elämä noudattaa hänelle tarkoitettua polkua, joten on turha pelätä mitään."

P.S. Tämä muistokirjoitus on kirjoitettu Uudenkaupungin Sanomia varten. Oli jo sovittu, että se ilmestyy 30.lokakuuta lehdessä. Mutta sitten vedin sen pois, kun epäröin veljieni kanssa olisiko isä halunnut julkisia kehuja. Nyt ajattelen että olisi vain pitänyt julkaista, Karstulan seudun Viispiikkisessä kuitenkin  ilmestyy toinen versio muistokirjoituksesta.