Thursday, September 16, 2010

Kaunas-väliaikainen pääkaupunki


Juho Rahkonen esitteli mainiosti Liettuan Kaunasin matkakohteena ( AL15.9) nyt kun tuo Tampereen ystävyyskaupunki on meille halpalennon päässä. Yhtä asiaa, joka suomalaista kulttuurimatkailijaa voisi kiinnostaa, jäin kaipaamaan. Kaunas oli sotien välisenä aikana Liettuan "väliaikainen" pääkaupunki ja siten sen moderni keskusta kertoo matkailijalle Liettuan ensimmäisen tasavallan pyrkimyksistä, saavutuksista ja mentaliteetista.

Kaunasissa ensimmäisen tasavallan henki heijastuu 1930-luvun puolivälissä rakennetussa Vytautas Suuren sotamuseon rakennuksessa, kellotornissa ja aukiolla jolla sijaitsee mm. vapaussodan tuntemattoman sotilaan kunniaksi palava ikuinen tuli. Aluetta vartioi Juozas Zikarasin (1881-1994) veistämä Vapaudenpatsas, joka kuin ihmeen kaupalla säilyi varastossa kommunistisen vandalismin ajan. Patrioottis-militaristiset arvot olivat siis korkealla niin presidentti Antanas Smetonan (virassa 1926-1940) yksinvallan Liettuassa kuin muissa Baltian maissa- Suomi mukaan luettuna.

Mutta eräänlaisena henkistyneenä vastapainona aivan sotamuseon takana sijaitsee kansallisen neron M.K. Čiurlionisin ( 1875-1911) kuva- ja säveltaiteelle omistettu taidemuseo. Pietarin taiteen avantgardeen aikanaan suuren vaikutuksen tehnyt liettualainen liikkuu teoksissaan kosmisissa sfääreissä. Mainittakoon, että taidemuseo rakennettiin jo 1924 eli kymmenen vuotta ennen sotamuseota.

Sotien välinen Kaunas ei ollut monokulttuurinen kuten se on tänään. Ydinkeskustan synagoga on ainut säilynyt juutalaisten rukoushuone. Vuonna 1939 neljäsosa kaunasilaisista oli juutalaisia. Aivan ydinkeskustan tuntumassa sijaitsee myös pohjois-afrikkalaiseen tyyliin 1933 rakennettu valkoinen kaunis moskeija, joka on keskiajalta juontuvan tataariväestön hengellinen keskus.

Kaunas sai sotien välisen ajan rakentamisen seurauksena vahvan funkkisleiman Žaliakalnisin alueella, aivan ydinkeskustasta nousevalla kukkulalla. Erityinen asema on Kristuksen ylösnousemuksen hohtavan valkealla funkkiskirkolla. Sen rakentaminen on kuin allegoria Liettuan vaiheista. Latvialaisen Kārlis Reisonsin (1894-1981) suunnitelman pohjalta rakennettu kirkko sai Jerusalemin Öljymäeltä tuodun peruskivensä jo 1934. Neuvostomiehitys 1940 lopetti rakentamisen kokonaan ja vuosikymmeniä kirkko toimi radioita valmistavana tehtaana. Liettuan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen 1991 töitä jatkettiin katolisen kirkon ja valtion yhteisvoimin ja viimein 2004 pyhättö voitiin vihkiä käyttöön. Nyt Ylösnousemuksen kirkko todistaa niin Liettuan kansakunnan kuin katolisen uskon renessanssia.