Wednesday, October 03, 2012

TOMAS VENCLOVA – LIETTUALAISEN SIVISTYNEISTÖN SUURI HUMANISTI



Oheinen teksti on julkaistu Tomas Venclovan kirjan Vilna. Kaupugin tarina suomennoksen johdantona. Lisätietoja kirjasta: https://www.facebook.com/#!/VilnaKaupunginTarina

Runoilija, esseisti ja kirjallisuustieteilijä, professori Tomas Venclova syntyi Klaipėdassa 11. syyskuuta 1937. Hänen isänsä oli kommunistinen runoilija ja lehtimies Antanas Venclova, joka osallistui näyttävästi kesän 1940 neuvostomiehityksen toimeenpanoon. Tomas kasvoi neuvostoeliittiin kuuluvassa perheessä, mutta irtautui siitä ideologisesti opiskellessaan Vilnan yliopistossa 1950-luvun jälkipuoliskolla. Hän perusti ystävineen epävirallisen keskusteluryhmän, joka oli kiinnostunut Neuvostoliiton ulkopuolisesta maailmasta. Se riitti kutsuun KGB:n päämajaan, mutta tällä kerralla tuli vain varoitus. Valmistuttuaan Venclova toimi yliopiston luennoitsijana aloinaan kirjallisuus ja semiotiikka. Matkoillaan Moskovassa ja rakastamassaan "Piterissä" (Leningradissa) hän tutustui muun muassa Boris Pasternakiin ja Anna Ahmatovaan, joita hän myös käänsi liettuaksi. Tuolloin sain alkunsa myös elinikäinen ystävyys tulevan Nobel-runoilijan Joseph Brodskyn kanssa. Sivumennen sanoen Brodsky vieraili usein Vilnassa, tuossa renessanssin ja barokin kaupungissa, hän tavoitti kappaleen Italiaa neuvostomaaperällä. Kiinnostus Vilnaan ja Liettuaan laajemmin sai ilmauksensa monissa hienoissa runoissa.

Venclova ei kuitenkaan ollut suuntautunut vain itään vaan myös länteen. Hänen käännöksensä T.S. Eliotin kokoelmasta The Waste Land (Autio maa) oli jotain uutta liettualaisessa käännöstaiteessa. Mutta Venclova oli jo nuoruusvuosistaan saakka itse ensi sijassa runoilija. Hänen 1972 julkaistu esikoiskokoelmansa herätti kiinnostusta edistysmielisissä kriitikoissa, mutta ei kulttuuribyrokratiassa. Venclovan hakemus Neuvosto-Liettuan kirjailijaliiton jäseneksi hylättiin ja käytännössä se merkitsi julkaisukieltoa. Oma kohtalo radikalisoi Venclovaa ja hän osallistui aktiivisesti ihmisoikeustyöhön kuuluen Vilnan Helsinki-ryhmän viiden perustajan joukkoon. Liettuan toisinajattelijat olivat pääsääntöisesti katolilaisia ja/tai nationalisteja, Venclovaa tutkinut yhteiskuntafilosofi Leonidas Donskis on kuvannut tätä termillä "liberaali patriootti".

Tomas Venclovan tapaus herätti huomiota myös lännessä, jonne oli levinnyt hänen maanalaisissa lehdissä julkaistu avoin kirjeensä Liettuan kommunistipuolueen keskuskomitealle. Edellisen sukupolvenVilnan kasvatti, puolalainen runoilija ja Berkeleyn yliopiston professori Czesław Miłosz, vuoden 1980 nobelisti, kutsui hänet vuodeksi luennoimaan semiotiikasta omaan yliopistoonsa. Aiemmin turhaan neuvostopassia hakenut Venclova sai sen nyt yllättäen ja hän matkusti Yhdysvaltoihin. Vuonna 1977 häneltä riistettiin neuvostokansalaisuus johtuen toiminnasta Helsinki-ryhmän ulkomaanedustajana. Venclova julkaisi kannanoton, jossa sanoi että hänellä oli nyt Liettuan passi. (Yhdysvalloissa toimi yhä vapaan Liettuan suurlähetystö joka myönsi passeja) ja se sopii hänelle paremmin kuin neuvostopassi.

Yhdysvalloissa Venclova sai vihdoin runonsa julki liettualaisen maanpakolaiskustantamon julkaisemana. Venclova ja Czesław Miłosz kävivät Pariisissa ilmestyvässä maanpakolaisjulkaisussa Kultura 1970-luvun lopulla julkaistun dialogin Vilnasta ja aloittivat näin kaupunkia koskevan kiistan rasittamien liettualais-puolalaisten suhteiden lämmittelyn. Venclova oli myös ensimmäisiä liettualaisia intellektuelleja, joka peräsi maamiehiltään avointa keskustelua liettualaisten yhteistoimintamiesten osallisuudesta juutalaisten kansanmurhaan. Asia oli hänelle henkilökohtaisestikin läheinen, sillä hänen vaimonsa on juutalaista syntyperää. Liettuan vapaustaistelun dramaattisina päivinä 1991 Venclova julkaisi yhdessä Brodskyn ja Miłoszin kanssa kansainvälisessä lehdistössä ilmestyneen vetoomuksen Liettuan puolesta. Kolmikon oli määrä tavata onnellisempina päivinä Vilnassa, mutta kävi niin että Venclova ja Miłosz tulivat kahden edesmenneen Brodskyn muistoksi järjestettyyn tapahtumaan.

Vuodesta 1985 Venclova on opettanut Yalen yliopistossa slaavilaisia kieliä ja kirjallisuutta.

Häneltä on julkaistu eri kielillä tieteellisiä tutkimuksia, esseitä ja runoutta. Kotimaansa Liettuan ja vapauduttua osana itäistä Keski-Eurooppaa hän on saanut useita kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia niin kotimaassaan Liettuassa kuin Puolassa.Venclova on säilyttänyt toisinajattelijapäiviensä liberaalin ja humanistisen eetoksen ja osallistuu synnyinmaansa keskusteluun kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta korostavin puheenvuoroin. Tomas Venclovan runotuotantoa on julkaistu englanniksi kahtena valikoimana, Winter Dialogue (Northwestern University Press, 1997) ja The Junction: Selected Poems (Bloodaxe Books, 2008). Esseekokoelma Forms of Hope (New York 1999) antaa hyvän kuvan runoilijasta yhteiskunnallisena ajattelijana ja kirjallisuustieteilijänä. Mutta niin tekee myös nyt käsissäsi pitämäsi Vilna-kirja, joka on aiemmin julkaistu saksaksi, englanniksi, liettuaksi ja venäjäksi.



Aulis Kallio