Thursday, September 16, 2010

Kaunas-väliaikainen pääkaupunki


Juho Rahkonen esitteli mainiosti Liettuan Kaunasin matkakohteena ( AL15.9) nyt kun tuo Tampereen ystävyyskaupunki on meille halpalennon päässä. Yhtä asiaa, joka suomalaista kulttuurimatkailijaa voisi kiinnostaa, jäin kaipaamaan. Kaunas oli sotien välisenä aikana Liettuan "väliaikainen" pääkaupunki ja siten sen moderni keskusta kertoo matkailijalle Liettuan ensimmäisen tasavallan pyrkimyksistä, saavutuksista ja mentaliteetista.

Kaunasissa ensimmäisen tasavallan henki heijastuu 1930-luvun puolivälissä rakennetussa Vytautas Suuren sotamuseon rakennuksessa, kellotornissa ja aukiolla jolla sijaitsee mm. vapaussodan tuntemattoman sotilaan kunniaksi palava ikuinen tuli. Aluetta vartioi Juozas Zikarasin (1881-1994) veistämä Vapaudenpatsas, joka kuin ihmeen kaupalla säilyi varastossa kommunistisen vandalismin ajan. Patrioottis-militaristiset arvot olivat siis korkealla niin presidentti Antanas Smetonan (virassa 1926-1940) yksinvallan Liettuassa kuin muissa Baltian maissa- Suomi mukaan luettuna.

Mutta eräänlaisena henkistyneenä vastapainona aivan sotamuseon takana sijaitsee kansallisen neron M.K. Čiurlionisin ( 1875-1911) kuva- ja säveltaiteelle omistettu taidemuseo. Pietarin taiteen avantgardeen aikanaan suuren vaikutuksen tehnyt liettualainen liikkuu teoksissaan kosmisissa sfääreissä. Mainittakoon, että taidemuseo rakennettiin jo 1924 eli kymmenen vuotta ennen sotamuseota.

Sotien välinen Kaunas ei ollut monokulttuurinen kuten se on tänään. Ydinkeskustan synagoga on ainut säilynyt juutalaisten rukoushuone. Vuonna 1939 neljäsosa kaunasilaisista oli juutalaisia. Aivan ydinkeskustan tuntumassa sijaitsee myös pohjois-afrikkalaiseen tyyliin 1933 rakennettu valkoinen kaunis moskeija, joka on keskiajalta juontuvan tataariväestön hengellinen keskus.

Kaunas sai sotien välisen ajan rakentamisen seurauksena vahvan funkkisleiman Žaliakalnisin alueella, aivan ydinkeskustasta nousevalla kukkulalla. Erityinen asema on Kristuksen ylösnousemuksen hohtavan valkealla funkkiskirkolla. Sen rakentaminen on kuin allegoria Liettuan vaiheista. Latvialaisen Kārlis Reisonsin (1894-1981) suunnitelman pohjalta rakennettu kirkko sai Jerusalemin Öljymäeltä tuodun peruskivensä jo 1934. Neuvostomiehitys 1940 lopetti rakentamisen kokonaan ja vuosikymmeniä kirkko toimi radioita valmistavana tehtaana. Liettuan itsenäisyyden palauttamisen jälkeen 1991 töitä jatkettiin katolisen kirkon ja valtion yhteisvoimin ja viimein 2004 pyhättö voitiin vihkiä käyttöön. Nyt Ylösnousemuksen kirkko todistaa niin Liettuan kansakunnan kuin katolisen uskon renessanssia.

Tuesday, June 15, 2010

70 v. - Baltian miehitys alkoi Liettuasta

Kesäkuun 14. päivän iltana lähellä puoltayötä 1940 neuvostojohto jätti Liettuan ulkoministeri J. Urbšysille Moskovassa uhkavaatimuksen, johon oli Liettuan hallituksen oli vastattava seuraavaan aamuun klo 10.00 mennessä. Uhkavaatimuksen mukaan Liettua oli solminut Latvian ja Viron kanssa sotilasliiton Neuvostoliittoa vasaan. Liettuan sisäministeri ja turvallisuuspalvelu Saugumasin johtaja olivat lisäksi vastuussa syksyn 1939 sopimuksen mukaan Liettuaan sijoitettuja neuvostojoukkoja vastaan tehdyistä hyökkäyksistä. Niinpä neuvostohallitus vaati Liettuaa vaihtamaan hallituksensa ystävällismieliseen, suostumaan lisäjoukkojen sijoittamiseen maahan ja pidättämään sisäministeri ja Saugumasin johtaja.

Kaunasissa Liettuan hallitus käsitteli läpi yön uhkavaatimusta. Autoritaarinen presidentti Antanas Smetona ja puolustusministeri kannattivat symbolista ultimaatumin torjumista ja edes symbolista vastarintaa. Hallituksen enemmistö asettui uhkavaatimuksen hyväksymisen kannalle kuultuaan että sotilasjohtajat pitivät vastarinnan organisointia mahdottomana. Pääministeri Merkys erosi ja Smetona nimitti uudeksi pääministeriksi kenraali Raštikisin.

Hallituksen vaihdoksesta ilmoitettiin Moskovaan 15.6 klo 10.00 , mutta siellä aloite torjuttiin ja liettualaisia käskettiin kokomaan uusi hallitus maahan saapuvan NL:n apulaisulkoasiainkomissaari Dekanozovin kanssa. Dekanozov oli NKVD:n upseeri, syntyjään georgialainen kuten pomonsa Berija ja Stalin. (Vuonna 1953 D jakoi Berijan kohtalon ja teloitettiin).

Antanas Smetona ei jäänyt odottamaan tapahtumien kehitystä vaan poistui Liettuasta nimitettyään Merkysin varapresidentiksi. Smetona poistui näyttämöltä jottei häntä voitaisi pakottaa hyväksymään vallansiirtoa kommunisteille. Merkys suostui Dekanozov vaatimuksesta nimittämään pääministeriksi J. Paleckisin, joka oli 1920-luvulta saakka neuvostovakoilun palkkalistoilla ollut lehtimies. Ulkoministeriksi nousi tunnettu kirjailija ja yliopistomies V. Krėvė-Mickevičius, joka niinikään oli ollut neuvostoasiamies 1920-luvulta lähtien. Hallituksessa oli muistakin Liettuassa arvostettuja henkilöitä. Tässä vaiheessa kommunistit eivät saaneet vielä näkyvää valtaa.

Liettuan rajan yli Valko-Venäjältä vyöryi neuvostojoukkoja peräti 150 000 miestä ja he ottivat haltuunsa strategisesti tärkeät kohteet. Kaunasissa heitä oli ottamassa vastaan väkijoukko, joista monet olivat juutalaisia. Aina siitä saakka kun Natsi-Saksa oli anastanut Liettualta Klaipėdan (Memelin) saksalaisuhka oli ollut läsnä Liettuassa. Juutalaisten kannalta neuvostoarmeija oli natsiarmeijaa pienempi paha.

Liettuan väestö ei yleensä ottaen saanut juuri mitään informaatiota tapahtumien kulusta, sillä niin yleisradio kuin lehdistökin olivat sensuurin alaisena. Tämä osaltaan vaikutti neuvostomiehityksen helppouteen.


(Enemmän Liettuan kohtalonvuosista voit lukea kirjastani Liettuan historia, Tampere 2009.)

Sunday, June 06, 2010

Martyyripappi julistettiin autuaaksi Varsovassa

Tänä sunnuntaina yli 120 000 puolalaista pyhiinvaeltajaa kokoontui Varsovan Piłsudski-aukiolle marttyyripappi Jerzy Popiełuszkon autuaaksi julistamisen messuun, jossa paavin lähettiläs arkkipiispa Angelo Amato luki julistuksen. Kirjoitin juhlan alla artikkelin Popiełuszkosta ja lähetin eri lehtiin, mutta se ei kiinnostanut. Julkaisen jutun nyt tässä.

x x x

Kesäkuun 6. päivänä Varsovan Piłsudski-aukiolle kokoontuvat jälleen väkijoukot kuten huhtikuussa Smolenskin lentoturman jälkeen. Tällä kertaa tunnelmat eivät ole murheelliset, sillä nyt juhlistetaan marttyyripappi Jerzy Popiełuszkon (1947-1984) autuaaksi julistamista.

Jerzy Popiełuszko syntyi itäpuolalaiseen talonpoikaisperheeseen. Hän opiskeli Varsovan pappisseminaarissa ja hänet vihittiin 1972 papiksi. Popiełuszko toimi pappina eri seurakunnissa ennen nimitystään Varsovan Soloborzin työläisalueella sijaitsevan Pyhän Stanisław Kostkan kirkon papiksi. Hän toimi myös koko Varsovan terveydenhoitohenkilökunnan kappalaisena. Isä Jerzyn terveys oli huono ja häneltä edellytettiin vain puolipäivätoimista viranhoitoa. Elokuussa 1980 Puolan työväestö aloitti Gdanskin Leninin telakan johdolla yleislakon, joka pakotti viranomaiset tunnustamaan vapaan ammattiyhdistysliikkeen. Syntyi Lech Wałesan johtama NSZZ Solidarność, johon ennen pitkää järjestäytyi 10 miljoonaa ihmistä . Elokuussa myös Varsovan terästyöläiset menivät lakkoon ja valtasivat tehtaansa. Työläisten lähetystö pyysi Puolan kirkon primakselta Stefan Wyszyńskiltä pappia, joka voisi toimittaa tehtaassa sunnuntaimessun. Valinta päätyi isä Jerzyyn, joka saavutti työläisten kunnioituksen toimessaan.

Kommunisteille elokuun 1980 sopimus oli vain taktinen vetäytyminen ja joulukuun 13. päivä 1981 pääministerinä ja puoluejohtajana toiminut kenraali Wojciech Jaruzelski julisti maahan sotatilan, jonka yhteydessä Solidarność ja muut riippumattomat järjestöt kiellettiin, ainakin sata ihmistä surmattiin ja tuhansia vangittiin. Jerzy Popiełuszkon yhteys työläisiin säilyi ja seuraavina vuosina hän osallistui vangittujen oikeudenkäynteihin yhdessä heidän perheidensä kanssa. Hänen ansiostaan Pyhän S. Kostkan kirkosta tuli myös hyväntekeväisyyden keskus, josta jaettiin ulkomailta tuotuja avustuspaketteja. Kevättalvella 1982 isä Jerzy aloitti kerran kuukaudessa vietetyt "messut isänmaalle", joista parin vuoden aikana tuli tunnettuja kautta Puolan. Messuun osallistuva tuhatlukuinen yleisö täytti kirkon edessä olevan aukion. Karismaattisen papin saarnat ylläpitivät yhteiskunnan uskoa ja toivoa vaikeina aikoina.

Kommunistihallinto yritti vaientaa kiusalliseksi koetun papin monin tavoin. Popiełuszko
joutui toistuvasti pidätetyksi ja häntä vastaan tekaistiin jopa syytteet aseiden ja räjähteiden hallussapidosta. Kirkko pysyi kuitenkin lujana hänen takanaan, sillä puolalaissyntyinen paavi Johannes Paavali II oli henkilökohtaisesti määrännyt uuden primaksen Józef Glembin puolustamaan häntä. Tilanteen käydessä uhkaavaksi fyysisten hyökkäysten jälkeen kirkon johdossa oli päätetty, että isä Jerzy lähetetään joksikin aikaa Roomaan opiskelemaan ja tämä itse hyväksyi ajatuksen. Mutta sisäministeriön turvallisuuspalvelussa oli päätetty toisin. Poliisiorganisaation uskontoasioista vastaavan osaston apulaispäällikkö eversti Adam Pietruszko ja Popeluszkon tapausta käsittelevän sektion päällikkö kapteeni Grzegorz Piotrowski sopivat, että jälkimmäinen kokoaa ryhmän joka surmaa Popiełuszkon. Piotrowski otti kuolemanpartioon mukaan saman organisaation luutnantit Leszek Pekalan ja Waldemar Chmielewskin. Ensimmäinen murhayritys, joka oli naamioitu liikenneonnettomuudeksi, kolmikolta epäonnistui. Lokakuun 19. päivän iltana miehet sieppasivat isä Jerzyn ja hänen autonkuljettajana Waldemar Chrotowskin heidän ajaessaan Bydgoszczissa vietetyn messun jälkeen takaisin Varsovaan. Chrotowskin onnistui paeta kaappaajilta pahoin loukkaantuneena, mutta Popiełuszkon miehet kiduttivat hengiltä ja heittivät Veikseliin.

Kirkko reagoi isä Jerzyn sieppaukseen vaatimalla viranomaisia etsimään hänet. Koko Puola rukoili papin löytymisen puolesta. Hänen ruumiinsa löydettiin 30. lokakuuta. Marttyyripapin
hautajaisiin 3. marraskuuta osallistui 400 000 puolalaista ja kasvavan sisäisen ja ulkoisen painostuksen edessä Puolan viranomaisten oli pakko selvittää juttu. Eversti Pietruszko ja hänen kolme alaistaan tuomittiin 1985 pitkiin vankeusrangaistuksiin, jotka korkein oikeus myöhemmin lievensi. Murhaajat eivät istuneet tuomioistaan montaakaan vuotta. Oikeudessa kävi selväksi, että miehet uskoivat toimineensa ylempien viranomaisten suostumuksella. Jatkuva epäily onkin vallinnut siitä että ainakin sisäministerinä toiminut kenraali Czesław Kiszczak olisi hyväksynyt murhasuunnitelman. Solidarność- liikeen ja kommunistihallinnon pyöreän pöydän neuvotteluissa 1989 sovittiin Puolan asteittaisesta siirtymisestä demokratiaan. Sopimuksen sivutuotteena vanhojen vallanpitäjien rikokset painettiin villaisella.

Jerzy Popiełuszkon hauta P.Stanislas Kostkan kirkon pihapiirissä on Varsovan merkittävä pyhiinvaelluskohde, jolla on vieraillut arviolta 14 miljoonaa kävijää. Hauta symbolisoi omalla tavallaan sitä, miten likeisesti puolalaisten kamppailu vapauden puolesta on kietoutunut katoliseen uskoon.

xxx

Keväällä 1986 osallistuin Vapaus ja rauha-liikkeen, " Solidaarisuuden lasten", järjestämään kiellettyyn kansainväliseen seminaariin Varsovassa. Tapahtuman päättyi messuun Popiełuszkon haudalla. Se teki minuun suuren ja pysyvän vaikutuksen.