Lähellä Roomaa Hyvän Paimenen majatalon pihalla muuan pieni Franciscus
ja joukko harmaisiin puettuja huolettomia kerjäläisiä istuu iltaa
ulkosalla. He ovat kertoneet matkaavansa Pyhän isän luo saadakseen
vahvistuksen veljeskuntansa säännöille.
Veljien iloinen puheensa
ja naurunsa ärsyttävät ärtynyttä harmaapäistä ritari Jean de Brienneä
joka on vuoden viivyteltyään menossa tapaamaan Pyhää isää ottaakseen
vastentahtoisesti vastaan Jerusalemin kuningaskunnan kruunun. Sitä
varten hänen on naitava kuningaskunnan kruununperillinen Maria de
Montferrat, joka on nuori suloton tyttö.
Jeanin vastahankaisuuden
syynä on Champagnen kreivitär Blanche de Navarre, Navarran
hallitsijasuvun jälkeläinen, tumma komea nainen joka miehensä tieten on
lemmensuhteessa Jeanin kanssa.
Majatalon emännän huolena ovat
hänen lapsensa, jotka on lumonnut seudulle ilmaantunut saarnamies joka
opettaa lapsia hylkäämään perheensä ja lähtemään vapauttamaan Pyhää
hautaa.
Kohtaaminen majatalolla on ensimmäinen muttei viimeinen
kerta kun kerjäläisveli pyhä Franciscus ja kuningas Jean kohtaavat. He
tapaavat ristiretkellä Damiettan kaupungin edustalla Niilin suistossa ja
vielä Jeanin hallituskaupungissa Akkonissa. Mainittakoon että
Franciscuksen tavoin Jean de Brienne, Maria de Montferrat ja Blanche de
Navarre ovat historiallisia henkilöitä.
Kuningas ja kerjäläinen - nimellä suomeksi ilmestynyt teos on
puolalaisen Zofia Kossakin kansainvälisesti tunnetuin romaani, joka on
käännetty useille kielille. Bez oręża ( Blessed are the Meek) ilmestyi
1937. Edellisvuonna kirjailijatar oli saanut Puolan arvostetuimman alan
tunnustuksen, Puolan kirjallisuuden akatemian Kultaisen
laakeriseppeleen.
Zofia Kossak-Szczucka (1888-1968) syntyi taiteilijasukuun. Hänen
isoisänsä oli Puolan historiaan erikoistunut taidemaalari ja kuvittaja
Juliusz Kossak ja hänen setänsä Wojciech saavutti mainetta isänsä
manttelinperijänä. Hänen isänsä taisteli upseerina Puolan
itsenäisyyssodassa ja oli kartanonomistaja.
Zofia Kossakin julkaisutoiminta alkoi 1922 ja jatkui lähes kuolemaan
saakka. Hän kirjoitti alkuvaiheessa pääasiassa katolisiin lehtiin
jatkokertomuksia, jotka julkaistiin myöhemmin kirjoina. Hän kirjoitti
eniten historiallisia romaaneja mutta myös uskonnollisia teoksia.
Kuningas ja kerjäläinen kuuluu hyvin kumpaankin kategoriaan.
Toisen maailmansodan aikana Zofia Kossak kuului saksalaismiehitystä
vastustavaan vastarintaliikkeeseen. Vuonna 1942 julkaistiin hänen
laajalle levinnyt julistuksensa Protesti, joka vaati puolalaisia
katolilaisina ja isänmaanystävinä auttamaan vainottuja juutalaisia
vaikka he olivatkin ”Puolan vihollisia”. Hän osallistui myös juutalaisia
suojelevan Zegota - järjestön perustamiseen Puolan kotiarmeijan
yhteyteen. Natsit pidättivät Kossakin ja hän joutui Auschwitziin mutta
onneksi hänen todellinen identiteettinsä jäi vangitsijoilta pimentoon ja
hän vapautui. Kossak osallistui Varsovan kansannousuun elokuussa 1944.
Toisen maailmansodan jälkeen juutalaissyntyinen kommunistinen
sisäministeri, joka tunsi Zofia Kossakin sodanaikaisen toiminnan, kutsui
hänet puheilleen, varoitti uhkaavista tulevaisuuden näköaloista ja
kehotti häntä lähtemään maasta. Kirjailija noudatti neuvoa ja palasi
Puolaan vasta 1957 olojen jo vapauduttua jonkin verran.
Jerusalemin Yad Vashem nimesi kirjailijan vanhurskaaksi kansojen joukossa 1985.
Mutta palatkaamme Roomaan 1200-luvun alussa.
Franciscus kumppaneineen elelee Assisin piispan Guidon palatsin pihalla
ja odottaa pääsyä paavi Innocentius III:n puheille kuulemaan mikä on
hänen ratkaisunsa pienien veljien säännöistä.
Innocentius on unettomuuden vaivaama mies. Häntä raastavat virkansa mukana tuomat huolet.
Kristikunta on jälleen vuosisadan vaihteessa 1200-luvun alkaessa
levottoman lopunajan tuntojen vallassa. Kirkon auktoriteetti tuntuu
järkkyvän. Kerettiläisiä esiintyy kaikkialla ja eteläinen Ranska on
albigenssisotien tuhoama. Jerusalemin Pyhä hauta näyttää olevan
varmemmin kuin milloinkaan uskottomien käsissä röyhkeiden
venetsialaisten houkuteltua ristiretkeläisarmeijan ryöstämään
Konstantinopolin ja jäämään sinne.
Franciscus Assilainen veljineen on osa paavin huolta lukemattomista
epämääräisistä saarnamiehistä. Kardinaalikollegiossa hän on valmis
hyväksymään pienten veljien sääntöjen hylkäämisen. Kuten kardinaalit
sanovat, miten kukaan nykyään voisi elää niin kuin evankeliumit
opettavat.
Paavia vaivaa kuitenkin painajainen jonka hän näki nukahdettuaan
aamulla hetkeksi. Lateraanikirkon muurit olivat sortumassa eikä paavi
voinut tehdä mitään. Jostain oli juossut pieni mies repaleisessa
kaavussa ja hän tarttui sortuviin muureihin. Jättiläismäiseksi
kasvaneena hän kietoi kätensä kirkon ympärille ja piti sen pystyssä.
Sitten hän jälleen kutistui pieneksi mieheksi. Hetken ajan paavi näki
hänen kasvonsa.
Kun Franciscus kutsuttuna tulee kuulemaan paavilta tuomion, tämä
tunnistaa hänet unensa mieheksi. Pieni harmaaviitainen päätyy
Innocentiuksen syleilyyn ja oikopäätä Pyhä isä hyväksyy veljeskunnan
säännöt.
Roomasta kuningas Jean lähettää maineikkaan trubaduurin Guglielmo
Divinin Blanchen luo kutsumaan tämä Akkonin hallituskaupunkiin. Kuningas
matkaa itse edeltä. Blanche suostuu tuumaan mutta ennen lähtöään hän
ostaa paikalliselta noidalta myrkkyä ,sillä hän ei jakaisi Jeania tämän
nuoren kuningattaren kanssa. Jätän kertomatta, miten tämä kolmiodraama
päättyy etten vie juonipaljastuksella lukijalta liikaa jännitystä.
Mutta mainittakoon trubaduuri Guglielmo, että hän paluumatkalla
Ranskasta Roomaan huomaa olevansa vanha ja pelkäävänsä kuolemaa. Mitä
tapahtuukaan, kun hän törmää Roomassa saarnaavaan Franciscukseen?
Lasten ristiretki, jonka paavi oli toivonut elvyttävän
ristiretki-innostusta, osoittautuu saraseenien kanssa orjakauppaa
käyvien venetsialaisten huijaukseksi. Mutta raivostuneet äidit
pakottavat miehet ristiretkiarmeijaan jotta he vapauttaisivat lapset.
Innocentius kuolee ennen ristiretkeä ja siihen päättyy romaanin
ensimmäinen kirja. Todettakoon että kirjailijatar ottaa luonnollisesti
taiteellisia vapauksia tapahtumia kuvatessaan. Hänen aikanaan lasten
ristiretki oli tosin historioitsijoidenkin keskuudessa tunnustettu
tosiasia, mutta meidän aikanamme on tapahtuma varsin laajasti nähty
legendana.
Toinen kirja kuvaa tapahtumia Lähi-idässä.
Jean de Brienne oli Innocentiuksen ehdokas ristiretken johtoon mutta
Akkonissa hänen aikansa kuluu Blanchen seurassa. Jättämällä Rooman
vastausta vaille hän edesauttaa yhtä ylimielisen kuin kyvyttömän
kardinaali Pelagiuksen nousua ylipäälliköksi. Jeanin sotasuunnitelma
iskemisestä Niilin suiston Damiettan kautta Egyptiin islamin vaurauden
lähteille kuitenkin hyväksytään suunnitelmaksi. Franciscus lähtee
matkalle myös.
Lähes kaikki menee retkellä hyvän alun jälkeen pieleen. Se että Kairon
sulttaani al-Kamil sallii ristiretkeläisarmeijan lähteä pois rauhassa,
on hänen luonaan vierailleen Franciscuksen ansiota.
Mutta en tässäkään halua tehdä juonipaljastusta.
Sulttaanin fermiinin suojelemana Franciscus pääsee käymään Jerusalemissa
ja Pyhässä maassa. Jerusalemissa hän Pyhän Lasaruksen veljien kanssa
nostaa masentuneiden kristittyjen mielialoja ja järjestää Pyhän haudan
kirkon siivouksen. Pian Franciscuksella on veljien piiri Jerusalemissa.
Mutta viestintuoja Roomasta pakottaa hänet palaamaan. Hänen sijaisensa
pienten veljien johtajana kun on vienyt veljeskunnan uusille oudoille
poluille.
Zofia Kossakin teos on hyvä historiallisena romaanina, ja hänen
kuvauksensa Franciscuksen saarnoista ja keskusteluista välittää laupeaa
ja armeliasta katolisuuden tulkintaa. Esimerkiksi Franciscuksen lohdutus
itsemurhan tehneen naisen miehelle lienee armeliaampaa uskontulkintaa
kuin mikä oli vallalla kirjan ilmestymisen aikaan Puolassa.
Franciscuksen suhtautuminen muslimeihin kunnioituksen ja
lähimmäisenrakkauden hengessä on viesti, joka olisi syytä kuulla myös
meidän päivinämme.
Zofia Kossak: Kuningas ja kerjäläinen: historiallinen romaani
K.J. Gummerus OY, Jyväskylä 1948
Alkuteos Bez oręża (1937, powieść historyczna,
englanninkielinen laitos Blessed are The Meek
Englannista suomentanut Olli Nuorto
Runosäkeistöt Tyyni Haapanen-Tallgrenin
teoksesta Trubaduureja
http://otajalue.blogspot.fi/2016/04/zofia-kossak-kuningas-ja-kerjalainen.html
Thursday, April 14, 2016
Subscribe to:
Posts (Atom)